Pari huivia sain lomalla valmiiksi. Molempiin olen erittäin tyytyväinen. Molemmissa onnistuin mielestäni löytämään juuri langalle sopivan työn.
Tässä tuloksia:
Pitkä, kapea huivi.
Tekniikka tunnetaan nykyään varrasvirkkauksena, mutta minulla ei ollut sopivia neulepuikkoja (kun en sitä neulomista niin harrasta...) mutta tekniikka tunnettiin ennen Suomessa lastavirkkauksena. Siinä puikon sijaan käytetään litteää lastaa, esim. viivotinkin käy.
Lankana on kesällä Ahvenanmaalta ostettu Ateljé Huskrokenin Eko, jota meni kaksi 100 g vyyhteä.
Se on käsin värjättyä ekologista puuvillalankaa. Kallistahan tuo oli, mutta huivi jää omaan käyttöön. Värit vaihtelevat mielestäni tosi kauniisti tuon virkkaustekniikan ansiosta. Tässä kyllä lanka ja tekniikka lyövät kättä ihanteellisesti! Lankavalmistajalla on omat sivutkin, käykää katsomassa:
Tässä näkyy vielä paremmin tuo värien vaihtelu ja nuo kauniit lenkit.
Toinen käyttämäni lanka on myös pyörinyt käsissäni useampaan kertaan, löytämättä paikkaansa ja aikaansa. Olen kokeillut tähän lankaan useampaa eri virkkaustapaa, mutta lanka on haastava. Mökillä sitten selailin mukaan ottamaani Crochet today! -lehteä, ja siitä löytyi sopiva ohje. Jätin kylläkin ohjeessa olleen reunuksen virkkaamatta. Mielestäni tämä on kaunis ilman reunustakin, koska lanka tekee huivin pinnasta niin moniulotteisen.
Tämä on ihan sellainen pienehkö kolmiohuivi. Ei ollut mallia tällä kertaa, joten kuvasin tämän näin. Kuvio muodostuu kolmen pylvään ryhmistä. Hauskaksi pinnan tekee tuo lanka.
Lankana on Katian Colibri. Huiviin meni sitä kaksi kerää, jotka ostin jokin aika sitten Susulta.
Langassa on ohut narumainen osa, ja sitten paksumpia pumpulimaisia kohtia, eli paksuus vaihtelee. Siten osa kuviosta on pumpulimaista, osa taas pitsimäistä. Seuraavassa kuvassa näkyy vielä paremmin:
Tämä huivi etsii vielä omistajaansa, minulle se ei jää (ei oikein ole mun värejä...).
Mutta olen iloinen että löysin tälle langalle paikan! 
Kommentit